" Se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa." -Raja, määritelmä

Missä kulkevat rajat? Missä ovat minun rajani? Missä toisen? Miten rajat voi löytää? Omat tai toisen? Miten pitäisi kuunnella itseään, jotta tunnistaisi omat rajansa? Miten osaisi kuunnella toista, jotta tietäisi mihin hänen rajat piirtyvät? Miten elää rinnakkain sinun ja minun rajojen kanssa?

Missä ovat yksilön rajat? Missä yhteiskunnan? Ovatko rajatut asiat turvallisia? Erottavatko rajat? Yhdistävätkö? Mihin rajoja tarvitaan? Onko rajattomuus kaaosta? Mitä rajoilla yritetään hallita? Voivatko rajat tuoda vapautta? Mitä rajat peittävät? Mitä rajoilla yritetään muuttaa?

Sana raja herättää minussa valtavasti kysymyksiä. Raja on sanana niin selkeä ja yksiviivainen ja käsitteenä niin valtava ja moninainen. Raja liittyy vahvasti edelliseen työhöni lasten parissa, ihmissuhteisiini ja työminääni. Se liittyy äitiyteeni, itsetuntemukseeni ja rahankäyttööni. Oikeastaan en juuri keksi asioita, johon raja ei liittyisi. Tavallaan rajat alkavat elämässämme ensin muista ihmisistä silloin kun olemme ihan pieniä. Nyt aikuisena ajattelen rajojen alkavan ensin minusta. Vai onko se näin? Sitäkin jään vielä pohtimaan. Tässä tekstissä puhun kuitenkin rajoista enimmäkseen aikuisen näkökulmasta.

Rajojen tunnistamiseen tarvitaan vastuun ottamista omasta maailmasta. Itsensä kuuntelemista ja kunnioittamista. Sitä, että antaa itselleen luvan olla sellainen kuin on ja että uskoo itseään oman rajan äärellä. Luottaa, että oma raja on tässä hetkessä tarpeellinen ja tärkeä. Tarvitaan ymmärrystä, että on itse vastuussa omista rajoistaan ja niiden asettamisesta. Sitä vastuuta ei voi antaa kenellekään muulle. 

Tarvitaan myös vastuun antamista toisille heidän maailmastaan. Toisetkin ovat vastuussa omista rajoistaan ja niiden asettamisesta. Minä en voi tehdä sinun puolesta rajoja mutta voin tukea ja osoittaa ystävällisyyttä, kun asetat rajojasi. Voin kuunnella ja olla kiinnostunut sinun rajoista ja niiden syistä. Voin kuunnella rajan syntymisen prosessia. Voin kunnioittaa mitä olen kuullut. Ja samalla voin tutustua itseen. Mitä minussa tapahtuu, kun sinä asetat rajan? Miksi hyväksyn yhden rajan mutta toisen kanssa se on vaikeaa? Miksi joku raja herättää minussa pelkoa tai halua muuttaa tuo raja toiseksi? Miksi haluan ratkaista sinun rajan vetämiseen liittyvän ongelman? Miksi en voi tukea prosessiasi? Minkä tarpeen itsessäni täytän, kun haluan määrätä sinun rajan?

Omien rajojen kunnioittaminen vaatii rehellisyyttä ja uskollisuutta itselleen. Että on itsensä puolella. On itsensä puolella niin kuin rakastava aikuinen, joka kuuntelee, sanoo mielipiteensä, ehdottaa ja rehellisesti ravistelee. Mikä on minulle hyvä nyt? Miksi haluan rakentaa tämän rajan itselleni? Pystytänkö samalla muuria vai siltaa? Rajoilla voin peittää itseni tai tehdä näkyväksi. Rajojeni avulla voin pysyä piilossa tai asettua omalle paikalleni maailmaan. Rajoista piirtyy oma tilani. Minä olen omassa tilassani ja siitä syystä myös sinä saat oman tilasi. Minulla ei tarvitse tulla sinun tilaan tai määrittää sitä. Ja niin minäkin saan pitää oman tilani, koska sinulla on jo omasi.

Miten yhteiskunnan rajat pitäisi rakentaa? Miten tehdä kaikille sopivat rajat, kun jokaisella on omansa, toisistaan poikkeavat rajat? Kaiken keskiössä on toisen kuunteleminen, itseen rehellisesti katsominen ja moninaisuuden ymmärtäminen. Sen ymmärtäminen, että minun rajani ei ole kaikkien raja. Sinun rajasi ei ole minun rajani. Kunnioittaminen. Minä en pysty nyt juuri hyväksymään sinun rajaasi mutta se raja on silti sinulle oikeutettu. Minun hyväksyminen on prosessi, sinun rajan rakentaminen on prosessi. Molemmat näistä ovat liikkeessä kaiken aikaa. Entä jos nojataan siihen liikkeeseen? Yhdessä? Asioita ei tarvitse lukita, määrätä ja pakottaa. Hyvä tulee monella tapaa. Ja aika usein aika auttaa. Aika vie kumpaakin meistä omalla polullamme eteenpäin ja ehkä ihanassa tapauksessa lähemmäs toistemme rajojen ymmärtämistä.

Lukitut ja pakotetut rajat tukahduttavat liikkeen. Liian tiukat rajat eivät voi löytää luovia ratkaisuja. Tarvitaan tilaa, jotta uusi pääsee sisään. Eteenpäin ei pääse paikalleen jäämällä ja taaksepäin katsomalla. Sillä taaksepäin ei voi mennä, menneeseen ei voi palata. Paikallaan kaikki muukin jää paikalleen. Tiukasti kiinni pitämällä asiat voivat hetkeksi hidastua, mutta eivät pysähtyä. Elämä on prosessi. Liikkeessä kaiken aikaa. Nojataan siihen liikkeseen. Yhdessä.