"Kielen pienin mahdollinen verbaalinen yksikkö, jolla on itsenäinen merkitys." 

-Sana, määritelmä

Rakastan lukemista, kirjoja, sanoja ja lauseita. Rakastan niitä maailmoja, joita sanat synnyttävät minussa. Niitä ajatuksia, kuvia, tunteita ja elämää, joita sanat luovat minuun. Miten yksi sana tai muutama sana peräkkäin voivat tehdä kokonaisen maailman, joka esittäytyy silmien edessä pieniä yksityiskohtia myöten valmiina? Miten sanoilla voi olla sellainen voima?

Rakkaudesta sanoihin sai alkunsa myös oma kirjoittamiseni. Muistan ensimmäisen kokonaan itse lukemani kirjan. Muistan ensimmäisen päiväkirjan, jonka pyysin saada. Olin ekaluokkalainen. Ja niin minä aloin kirjoittamaan. Kirjoitin itselleni. Aluksi ihan vain kirjoittaakseni sanoja paperille, salaisuuksia päiväkirjan sivuille. Muistan yhä tunteen, mikä ensimmäiseen päiväkirjaan kirjoittamisesta tuli. Sanat tuntuivat tärkeiltä. Ne tuntuivat merkityksellisemmiltä kirjoitettuna kuin sanottuna. Ihan kuin niillä olisi ollut enemmän painoarvoa kirjoitetussa muodossa.

Kasvettuani vähän isommaksi kirjoitin ymmärtääkseni itseäni ja ajatuksiani ja kaikkea ympärillä olevaa. Kirjoitin tunteita, tulkintoja ja tapahtumien takaa selvinneitä syitä. Sanoilla tein itselle selkeämmäksi maailmaa, jota katsoin ja koin. Maailma tuntui helpommalta käsittää kirjoitettuna. Mielen kuvat ikään kuin selkenivät ja järjestyivät kirjoittamisen aikana. Ja samalla selkeni myös kuva itsestä.

Lukiessani huomasin, että sanat luovat yhteyttä ihmisten välille. Sanojen avulla ymmärsin mitä kirjoittaja halusi kertoa. Sain uusia näkökulmia ja opin ymmärtämään asioita toisen ihmisen näkökulmasta. Aluksi ajattelin, että olemme kirjoittajan kanssa samaa mieltä tai koemme asian samalla tavalla. Sanoilla oli kuitenkin vain tiettyyn rajaan asti meille sama merkitys. Sanat ovat suhteellisia: se mikä jollekin tarkoittaa yhtä, tarkoittaa jollekin jotain muuta.

Miten merkillistä on, että sanat eroavat toisistaan kuulijan tai lukijan vaihtuessa? Tarvittaisiinko kaikkien maailman kielten sanat, jotta voisimme sanojen avulla ymmärtää toisiamme? Kaikesta mahtavuudestaan huolimatta sanat ovat riittämättömiä vaikka käytössä olisi kaikki maailman sanat. Ne eivät pysty kuvaamaan koko todellisuutta ja ne väistämättä tiputtavat siitä osan pois. Olisi varmaan tarpeenmukaista ymmärtää, että sanat eivät voi millään kertoa kaikkea mitä toinen ihminen tarkoittaa.

Siitä huolimatta sanat ovat tärkeitä. Niiden avulla voi päästä lähemmäs toisen ymmärtämistä. On tärkeää kertoa mitä omilla sanoillaan tarkoittaa ja erityisen tärkeää on kuunnella toisen sanojen tarkoituksia. Kuunnella. Ei tulkita vaan kuunnella. Kuka uskaltaa kuunnella? Kuka uskaltaa lukea ajatuksella, pyrkiä ymmärtämään, kuunnella? Kuka uskaltaa pysähtyä ja kuunnella, kuunnella, kuunnella? Kuka uskaltaa katsoa mitä sanojen takana on? Ja sitten kun tulee hetki, jolloin ei ymmärrä, hämmästelee toisen sanaa tai ajatusta niin uskaltaa kysyä mitä toinen tarkoittaa ja uskaltaa kuunnella vastauksen.

Tällaisista ajatuksista sai alkunsa Kuka uskaltaa kuunnella? -blogi. Tänne kirjoitan minulle niin rakkaita sanoja. Täältä ei löydy totuuksia tai täydellisiä vastauksia. Mutta pohdintoja täältä löytyy ja ihmettelyä ja avoimeksi jääviä kysymyksiä. Tänäänkin kirjoitan, että ymmärtäisin maailmaa, ihmisiä ja itseäni. Tutustun uusiin sanoihin ja niiden kautta uusiin maailmoihin, yritän ymmärtää minulle uusia merkityksiä ja koetan katsoa mitä sanojen takaa löytyy.

Uusia sanoja syntyy, vanhoja katoaa ja muuntuu toisenlaisiksi, sanoja kielletään ja otetaan uudelleen käyttöön. Sanoilla luodaan todellisuutta: muutetaan, parannetaan, hyökätään. Sanoilla saadaan ihmisiä ymmärtämään toisiaan tai siirtymään omalle puolelle ja toisia vastaan. Sanoilla voi lohduttaa ja loukata, rakentaa siltoja tai muureja. Sanat eivät vain kuvaile tapahtumia tai kokemuksia. Sanat muokkaavat todellisuuttamme. Voin kertoa miten "minun täytyy" tai vaihtaa sanan ja sanoa "minulla on mahdollisuus".

Puhuessa tai kirjoittaessa sanoja täytyy uskaltaa luovuttaa sanat toisten tulkittavaksi. Täytyy ymmärtää, että kuulija tai lukija voi käsittää käyttämiäni sanoja omalla tavallaan ja että meidän näkötapamme eivät välttämättä kohtaa. Siitä huolimatta sanoja tarvitaan rakentamaan yhteyttä, ymmärrystä ja yhteistä maailmaa. Puhu ja kirjoita rohkeasti! Selitä ja avaa sanojasi kysyjille! Ja vielä kerran ennen kaikkea kuuntele toisen sanoja, kysy ja kuuntele!

Lämpimästi tervetuloa Kuka uskaltaa kuunnella? -blogiin!